Mikailan novelli

Vierelläsi

Author: Mikaila
Genre: Slash, drama, romance
Ikäraja: K-15
Pairing: Antti Tuisku & VilleGalle a.k.a AnttiGalle
Disclaimer: Tämä on fiktiota eli tätä ei ole tapahtunut oikeasti, rahaa ei hamuilla, eikä ketään haluta loukata.
Warnings: Kiroilua

Mies makasi sängyssä valkoinen, mutta likaantunut painijatoppi päällään ja mustat alushousut jalassa. Tummat hiukset oli jätetty kasvamaan ja pesemättä, eikä parrastakaan oltu huolehdittu viikkokausiin. Asunnossa leijaili kissan kusen haju, joka koostui vanhasta viinasta ja avatuista kaljatölkeistä, mutta miestä ei kiinnostanut enää. Hän vain nousi istumaan saadakseen uuden huikan vajaasta viinapullosta, joka oli laitettu yöpöydälle, josta se oli helppo napata.

Yhtäkkiä kaukaisuudessa joku kutsui miestä. Ääni ei sopinut kuvaan. Sitä ei ollut siinä muistossa. Nyt 31-vuotias mies havahtui muistelemasta kuuden vuoden takaista pohjaansa.

Ville harppoi keittiöstä kantaen kahvipannua, josta aromikas, tuoreen kahvin tuoksu lähti.
"Mitä ajattelit tehdä tänään?" mies kysyi toiselta, kun oli vihdoin saanut tämän huomion.
"Pitää käydä studiolla, tuutko sie mukaan?" Antti vastasi hajamielisesti, katsellen Villen kaatamaan kahvin liikettä, pannusta kuppiin.
"En mä näin aamusta. Jare pyysi sen kämpille kattomaan uusia biisejä", toinen vastasi ja istuutui kaatamaan itselleen mustaa nestettä ennen kuin asetti sen pöydälle, patalapun päälle. Miehet hiljenivät. Asunnossa kuului lintujen aamulaulua ja Viljon tuhina.

"Painaako sun mieltä joku?" Ville uskaltautui lopulta kysymään.
"Ei oikeestaan. Työ stressaa vähän", Antti totesi hiljaa. Ville kiersi pöydän toiselle puolelle istumaan ja halasi tummahiuksista kanssaolijaa ja sanoi:
"Hei, mä kyllä nään, että sua painaa joku. Sä tiedät, että mulle voit kertoa mitä vaan." Antti heltyi toisen antamalle otsasuudelmalle ja avasi suunsa:
"Entä, jos joku saa tietää meistä?"
"Haittaako se?"
"En mä tiedä. Tai siis, kun tää on aika alussa."
"Alussa? Me pannaan kuin pienet puput ja ollaan melkein aina yhdessä", Ville naurahti.
"No, eikö silleen tehdä parisuhteen alussa?" Antti hymyili ilkikurisesti.
"Siellä on se mun söpö lappihymy!"
"Turpa kiinni."
"Anna pusu", vaaleahiuksinen jupisi ja miehet päätyivät maistelemaan toistensa kahvinmakuisia kieliä.

Lopulta Antti riensi makuuhuoneen kautta eteiseen, jotta pääsisi studiolle edes hieman ihmisen näköisenä. Tuottajalla oli ollut kuulemma muutama sävellys- ja sanoitusehdotus uudelle albumille. Ville puolestaan joi toisen kupin kahvia rauhassa ennen kuin hyppäsi bussiin, joka veisi Jaren luokse.

Antti istui levottomasti tuottajan toimistolla, jossa katseli ehdotuksia.
"Nää vaikuttaa ihan hyvältä, mutta saanko mie ottaa nää kotiin, että voin tehdä muutosehdotuksia?" mies kysyi.
"Joo, joo. Sun levystähän me puhutaan", tuottaja totesi kolmen tietokoneruutunsa takaa ja hymyili iloisesti.
"Milloin on deadline?" mies kysyi hymyilevältä naiselta.
"Jos saatais ne viikon loppuun mennessä niin pysytään aikataulussa", tämä vastasi ja Antti suhahti toimistosta ulos ja suunnisti hissille, johon jonotti muitakin. Alakerrassa mies singahti ulko-ovelle, jotta ehtisi bussiin. Mies sai hengähtää matkalla kauppaan ja mietti, mitä ostaisi. Mielessä lista ei pysyisi, joten ne kirjoitettiin puhelimeen, jonka käyttäminen aiheutti hankaluuksia.
"Perkeleen kosketusnäyttö", mies jupisi hiljaa, kun totesi, ettei osannut käyttää uutta kapulaansa vielä.

Antti käveli hiljakseen läheiseen kauppaan, josta saisi ruokatarvikkeet loppuviikoksi. Ville laittoi suloisen viestin, joka sai toisen hymyilemään tyhmästi keskellä ruuhkaista pikkukauppaa. Kassalla mies lastasi kärryn sisältämiä tuotteita kassahihnalle ja mietti, mitä tekisi päivälliseksi. Elämäänsä kyllästyneen näköinen kassanhoitaja ilmoitti hinnan ja Antti kaivoi pankkikorttinsa, joka oli kuvioitu "JVG":n logolla. Hän oli luvannut "Vain Elämää"-kuvauksissa Villelle tämän duon logon seuraavaan pankkikorttiinsa ja pitänyt lupauksensa.

Kaupan ulkopuolella väisteltiin tupakoivia teinejä ja hyvän välimatkan päässä Antti kaivoi puhelimensa esille ja etsi Villen numeron soittaakseen tämän illan suunnitelmista. Ville ei kuitenkaan vastannut ja mies keskellä kaupunkia vain huokaisi ja painoi punaista. Tämän jälkeen tämä oli valmis kävelemään kotiin, jonne ei ollut kaupalta kuin puolisen kilometriä.
"Ehkä miun ei tarvitse tänään treenata, kun kannan näitä ruokakasseja", Antti ajatteli itsekseen kaivaessa avaintaan rappukäytävässä.

Yhtäkkiä puhelin pirahti soimaan takin taskussa ja näyttö ilmoitti, että soittaja on "Ville-mussukka" (sydänhymiöllä varustettuna).
"Moi!" puhelimeen vastattiin iloisena.
"Moi, olit soittanut", toisesta päästä kuului.
"Joo, tuutko sie minun luokse syömään vai, mitä me tehdään?"
"No tuunko mä vaikka neljäksi siihen?" Ville kysäisi.
"Mikä ettei. Mie rupeen sitten laittaa sitä ruokaa, niin se kerkiää."
"Kiva! Oon siellä sitten neljän aikoihin", Ville totesi ja pari lopetti puhelunsa.

Antti juoksi keittiöön laittamaan ruokatuotteet kylmään ja valmistamaan päivällistä, jolle oli suunnitellut lihapullia ja perunasosetta. Kun mies oli viimeistelemässä kastiketta lihapullille, saapui Ville ovesta avaimillaan, jotka asetti eteisestä löytyvään avainkoriin.
“Hei, täällähän tuoksuu hyvältä”, mies haisteli ilmaa vatsa kurnien.
“Tuu syömään sieltä, ettei nää miun keitokset jäähdy”, Antti nauroi keittiöstä ja asetteli vielä maitoja pöytään, kun toinen juoksi eteisestä istumaan näyttäen siltä kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa. Ville lappasi perunasosetta hyvällä ruokahalulla lautaselleen ja kokki pystyi vain nauramaan toisen ruokahalun määrälle.
“Ootko ihan varma, että toi riittää siulle?” Antti virnisteli ja Ville näytti toiselle vain kieltään ja alkoi syömään.

Illemmalla Antti ja Ville olivat paikallisessa koirapuistossa ulkoiluttamassa Viljoa, joka nautti täysin rinnoin puiston hajuista. Pian paikalle saapuikin toinen koiranomistaja, jonka pieni jackrusselin terrieri innostui leikkimään jo paikalla olevan Viljon kanssa. Miehet istuivat penkillä ja Ville vaati päästä kainaloon, sillä tällä oli kylmä. Eikä mikään ihme; olihan jo marraskuu. Antti kaipasi Lapin talvea ja suunnitteli vievänsä räppärin sinne lomalle uuden vuoden paikkeilla, mutta tästä ei miehen kainalokananen tietenkään tiennyt mitään.